kirjoitus julkaistu Englanninbulldoggiharrastajien jäsenlehdessä 2/08 teksti: Anna Paavilainen
Pieni kertomus kuinka Alfredista, tuki tavallisesta englanninbulldoggipojasta,
tuli Herra Hirsipuu, Happoradion musiikkivideon päänäyttelijä,
levyn kansikuvapoika, fanituotteiden komistus ja Che Alfred.
Vietimme yhden ikimuistettavimmista koiraharrastuspäivistä alkukesästä ollessamme Happoradion musiikkivideon kuvauksissa Helsingissä. Kesäkuun 5. päivän aamuna pakkasimme Alfredin puhtaana ja puunattuna autoon ja menoksi.
"Tähtenä musiikkivideossa seikkailee englanninbulldoggi Alfred. Koira karkaa kotoaan ja seikkailtuaan jonkin aikaa kaupungilla, se päätyy kuuntelemaan bändiä", videon ohjaaja Kusti Manninen kertoi radiohaastattelussa, kun matkasimme kohti Kaapelitehdasta. Jännityksemme ei ainakaan Kustin odotuksista lieventynyt.
Alfred pääsi kuitenkin erittäin ammattitaitoisiin käsiin, Kusti on ohjannut ennemmin Happoradion lisäksi musiikkivideoita mm. seuraaville yhtyeille: Beats and Styles, Hanoi Rocks, Neljä Ruusua, PMMP, Indica, Anna Abreau ja Ari Koivunen, vain muutamia mainitakseni.
Kaapelitehtaalla työt alkoivat yhtyeen promokuvauksilla. Halmkronan Janne toimi assistenttina Emilia Ikäheimolle availlen ovia tehtaan kellaritiloihin ja CMX:n treenikämppään.
Emilia oli itse bokserin omistajana onnistunut valinta koira-aiheiseen kuvaussessioon. Alfred poseerasi mallikkaasti ja kuvat olivat hienoja. Taisi Herra Halmkrona löytää jo tehtaan kahviossa Happoradiolle levynkantta koristavan kuvan.
Odottelimme terassilla h-hetkeä. Alfred istui mallikkaasti omalla tuolillaan ja siemaili vettä suoraan pullosta. Moni ohikulkija halusi vaihtaa tulevan tähden kanssa muutaman sanan ja kehua hänen komeuttaan. Kaapelitehtaan suosituimman (ja ainoan) koiran piti kuitenkin siirtyä sisälle valmistautumaan elämänsä ensimmäiseen työpäivään.
Alfred sai suosiota myös itse kuvausväeltä siinä määrin, että näkee varmasti vieläkin unta kaikista kohteliaisuuksista mitä osakseen sai.
Kusti kertoi visioistaan, joita toivoi Alfredin tekevän tavalla tai toisella. Onneksi ei ollut mitään tiukkaa käsikirjoitusta, koska päätähtihän on ihan tavallinen bulldoggi maaseudun rauhasta. No ensimmäinen kompastuskivi tulikin heti ensimetreillä, kun ylhäältä alas kieppuva kamera telineineen sai Alfredin liukenemaan hyvän sään aikaan maisemista. Mutta lihapullissa on voimaa ja monia onnistuneitakin juttuja saatiin aikaan. Roudariteipillä liimattiin lihapullia poikien soittimiin. Lihapullat toimivat myös plektrana ja löytyipä niitä myös kengänpohjista sekä murusina ympäri lavaa. Tulos oli hieman sekavan oloista, vaikka Alfredia taisikin huvittaa moinen heiluminen ja yleinen sekoilu.
Parin tunnin sisällä oli varsinaisella videolla ja behind the scenes- hupailussa näkyvät sisäkohtaukset purkissa. Olo oli aika huojentunut, ei se ainakaan olisi amatööriltä paljon paremminkaan voinut mennä. Emilia otti vielä levyn takakantta varten ryhmäkuvan, joka on mielestäni varsin onnistunut. Happoradion poikien suurin ongelma oli peitellä Alfredista johtuva huvittuneisuus karuun rokki-ilmeeseen. Alfred pääsi vielä Akin kanssa käymään keikkabussissa, vaikka olisikin mieluummin jäänyt ulkopuolelle seisomaan. Unohdin sanoa, että taikasana on "autoon"!
Kustin ja apujoukkojen kanssa lähdettiin helteiseen Helsinkiin kuvaamaan kotoa karkaamisen jälkeistä matkantekoa. Videossahan aikajärjestys on päinvastainen. Kaapelitehtaan viereisellä kadulla kuvattiin Alfredin juksentelua muutamaan eri otteeseen. Helppoahan se on, kun koira tulee, kun huutaa. Katsojiakaan ei pahemmin ollut, kuin pari kalastajaa, jotka kuulemma urbaaneita ahvenia narrasivat.
Matkaa jatkettiin Hietsuun, jossa kaunis ilma oli kerännyt rannat tupaten täyteen ihmisiä. Kuvanauhaa tulikin ennenkuin valpas hengenpelastaja saapui kertomaan rannan koirakiellosta. Koriskentällä ei ainakaan ketään haitannut, vaikka siellä koira vapaana juoksentelikin. Juoma-automaatin vesi tuli tarpeeseen ja kylmä pyyhe vilvoittamaan hienosti esiintyvää koiratähteä. Missään vaiheessa ei iskenyt epäusko Alfredin jaksamisesta, kaikki tehtiin koiran ehdoilla ja Kusti antoi sille runsaasti aikaa taukoihin. Kustin isä on muuten eläinlääkäri Haarajoen Eläinklinikalla, joten taitaa olla eläinten käsittelytaito geeniperintöä.
Seuraava kohde oli Mikonkatu. Mikonkatu sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa, aivan rautatieaseman vieressä. Ou Nou. Mutta mitäpä Alfred olisi siitä välittänyt. Onneksi avustajina mukana toimineet Tiina, Janne ja Leon varmistivat ettei Alfred johkaannu tielle palloilemaan. Alfred keksi piilevillä näyttelijän kyvyillään vilkaisut Casinon ovesta sisälle ihan oma-aloitteisesti, eikä sitä haitannut muutaman sadan silmäparin katselu, kun se juoksi ihmisten joukossa kohti päämääräänsä eli jauhelihapalloa. Kalliossa vielä portaissa kiipeilyä Alfredin ihan omalla tyylillä ja sadannet virtsat lyhtypylvääseen ja suunta kohti "kotia" eli Kustin anoppilaan. Pieni pukkaisu päällä oveen ja livahdus portista. Ei siinä sen suurempia konsteja tarvittu, kun ovet maailmaan ja Happoradion revittelyä katsomaan aukenivat.
Tuossa vaiheessa oli kuvattu 7 tuntia ja Alfred alkoi olla poikki. Kaikki olivat kyllä Harjavallan sankarista innoissaan! Kusti oli saanut mitä halusi eli hyvää kuvamateriaalia ja mahtavan koiran pitkään kypsyneeseen ideaansa. Me lähdimme Jannen ja Tiinan kanssa pizzalle ja pitkälle kotimatkalle.
Valmis video oli aivan mahtavaa katsottavaa. Voiko se olla meidän Alfred?! Olen lievästi ilmaistuna ylpeä. Ja äärettömän etuoikeutettu omistamaan tuollaisilla hermoilla varustellun koiran.
Alfred itse ei taida tietääkkään kuinka julkkis onkaan. Paikallislehteen on tehty Alfredista juttu, onpa sitä yleisönosastolla vaadittu Harjavallan maskotiksikin. Happoradion levyarvostelussa on mainittu "jumalattoman ruma koira" ja Aki on puhunut Alfredista monia kertoja haastatteluissa.
Itse päätähti nukkuu tuossa sohvalla kieli koppuraksi kuivuneena ja pukeutuneena Che Guevaraan.
